Wannabe Superstar – Say it ain’t so

Wannabe Superstar – Say it ain’t so

Vuosi 2011. Olin juuri muuttanut piskuisesta Nummelan kylästä Helsinkiin ja juurtumattomuuden tunne puski jälleen pintaan. Tuntui, etten ollut vieläkään löytänyt omaa paikkaani yhteiskunnassa ja mieleen hivuttautui samanlaisia tuntemuksia, joita koin 5-vuotiaana pikkunaskalina perheemme muutettua Valtimolta Nummelaan.

Olin yrittäjä, minulta puuttui työyhteisö ja Nummelan ystäväni olivat ripottautuneet ympäri maailmaa. Vapaa-aikani käytin treenaamiseen – fysiikkaa, salibandyä ja ties mitä muita lajeja. Kun palauduin treeneistä, seurasin urheilua tv:stä tai livenä. Kiinnitin paljon huomiota urheilutapahtumiin, urheilumarkkinointiin ja median toimintaan urheilussa. Niin kauan kun muistan, urheilutoimittajat ovat yrittäneet näyttää katsojille teennäisen hauskasti, kuinka urheilija pesee toimittajan 100-0 kun he ottavat  toisistaan mittaa urheiluruudun loppukevennyksessä.

Miksi kukaan ei tehnyt urheilijoista mielenkiintoisia videoita dokumenttien ja suurtapahtumien kisadraaman ulkopuolella? Rakastettu ja vihattu Kaj Kunnas on hyvä esimerkki. En ymmärrä, miksi hän sai niin paljon kritiikkiä legendaarisesta ”Teemu, mäkin itken” -haastattelusta. Kunnas on Selänteen tavoin tehnyt kunnioitettavan uran omalla tyylillään ja urheiluromantikko-Rainelle tuo haastattelu oli kaunis. Mitä enemmän tunnetta, sitä aistikkaampaa sisältöä duunimme tuottavat. En tarkoita, että hitsarin pitäisi tehdä sydämenmuotoista saumaa, mutta onhan se siistiä, jos hitsari putsaa ja suutelee hitsipilliä aina ennen seuraavaa saumaa.

Marraskuu 2011

Seisoin raitiovaunussa sateisena päivänä Pasilassa (ei värikynää, satoi ihan oikeasti). Olin jo vuosien ajan miettinyt, miten tehdä sellaista urheilujournalismia, josta koko perhe innostuisi, jonka takana urheilumaailma seisoisi, ja jossa oikeasti sukellettaisiin urheilijan ajatuksiin. Pitäisi olla aitoa tunnetta, huumoria ja asiaa, mutta jollain lailla erilainen lähestymiskulma.

PortaPro-kuulokkeistani soi Weezerin Say it ain’t so ja ajatus Wannabe Superstarista oli kypsynyt valmiiksi. Olin siitä niin varma, että soitin samalta seisomalta hyvälle ystävälleni Paulus Arajuurelle joka pelasi silloin Kalmarissa jalkapalloa. Keskustelu meni melkein sanatarkalleen näin:

”Pake, nyt mä tiedän, mitä alan tekemään elämässäni.”

”No? Kerro??”

”Alan haastaa urheilijoita ja vittuilla niille – laitan ne nauramaan itselleen. Menen niiden himaan, haastan ne niiden lajissa ja näytän kaiken kiinnostavan mitä siinä ympärillä on. Teen itsestäni täysin pellen ja siinä sivussa on helppo fiilistellä urheilijaa.”

”Öö… Pakko sanoa, että en ymmärrä kyllä yhtään miten sä sen toteuttaisit.”

Tässä välissä yritin selittää Paulukselle tarkemmin mitä mielessäni oli, Pauluksen edelleen kyseenalaistaessa ideani.

”Pake sä jos joku tunnet mut. Jos mä olen kaveripiirissä se pidetty pelle, niin miksi en olisi sitä suuremmallekin yleisölle?”

Paulus lupasi auttaa ja tulla Wannaben teaseriin minihaastatteluun. Wannaben matka oli alkanut. (Katso Wannaben ensimmäisen teaseri tästä). 

Soitin Jan-Erik Olinille, joka suostui kuvaamaan ja editoimaan teaserin ilmaiseksi. Soitin muutamalle ystävälleni, josko he tulisivat auttamaan. Halusin kuvata salaa Nummelan lentokentällä, missä lopulta kävelin kameraa kohti repien päältäni eri urheilulajien vaatteita. Yllä oleva kuva on ensimmäisistä kuvauksista, näyttääkö ammattimaiselta?

Viiteen vuoteen on mahtunut uskomaton määrä iloa ja surua tämän formaatin suhteen. Kiinnostus on ollut valtaisaa ja olen käynyt satoja palavereita aiheen tiimoilta. Lukuisat urheilutahot ovat halunneet olla mukana ja kymmeniä jaksoja on sovittu – mutta ei ikinä kuvattu. Rahoittajia on ollut ja mennyt. On ollut empatiaa, mutta myös kateutta. Ideaani on käytetty häpeilemättä suurempien tuotantotalojen ohjelmissa, mutta onneksi tämä henkilöityy niin vahvasti minuun, että ideaa on sellaisenaan vaikea varastaa. Olen halunnut tehdä jaksoja jokaisesta lajista ja ilmiöistä, muun muassa paraurheilijoista. Olen halunnut tehdä jaksoja vähintään yhden kuussa, mutta jostain syystä tahti on ollut yksi vuodessa.

En aio kiittää tässä kirjoituksessa vielä kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat auttaneet matkalla, koska seikkailu on vasta alussa. Mutta haluan kiittää muutamia.

Kiitos Lelu Ojansivu, että nauroit aina jokaiselle idealle ja lupasit lähteä mukaan, jos saat tarjota siivet ja viihteet. Kiitos Korven Jannelle, että suostuit kaiken kiireen keskellä kuvattavaksi. Kiitos Jussi ”Käkkis” Arhinmäki, että olet kuvannut lähes ilmaiseksi Wannabeta jo parin vuoden ajan ja toit Robert Heleniuksen mun hakattavaksi. Kiitos Pirjo Heikkilä tuestasi ja siitä, että haluat edelleen olla mukana. Kiitos Moskiton Riina Kullas, olet upea tyyppi. Näit minussa jotain, ja sun avulla Wannabe sai sisäänsä vielä enemmän näyteltyä draamaa.

Tässä vaiheessa suurin kiitos Oskari Saari. Tulit neljä vuotta sitten yksin Wannaben ensi-iltaan elokuvateatteri Orioniin. Vedit mut näytöksen jälkeen sivummalle ja sanoit että Raine, tämä on aivan älytön formaatti. Me tehdään tätä vielä yhdessä.

Neljä vuotta meni, ja teimme Oskarin kanssa Veikkaukselle kuusiosaisen Wannaben yhdestä Suomen kaikkien aikojen urheilijasta – Jarkko Niemisestä. Kiitos Jarkko, että luotit, ja että itse asiassa nautit silminnähden tekemisestä ja välillemme syntyi hieno harmonia. Kiitos Veikkaus, että uskallatte olla erilaisia ja antaa kasvonne tällaiselle underground-tuotannolle. Olen todella fiiliksissä siitä, että juuri te tilasitte tämän jakson ja toivon, että yhteistyömme jatkuu.

Tärkeimpänä vielä te ystävät ja fanit. Kiitos jokaisesta jaosta, peukusta, kehusta sekä kritiikistä – ne kaikki ovat vieneet tätä eteenpäin. Toivottavasti diggaatte Jarkon saagasta. Kunnioitukseni urheilija-Jarkkoa kohtaan oli suurta jo hänen tennisuransa aikana, mutta viimeistään kuvausten aikana se nousi uudelle tasolle. Jarkko on huikea persoona paitsi urheilijana, myös ihmisenä, ja se toivottavasti paistaa kaiken komiikan ja sekoilun läpi myös Wannabessa.

Kommentoikaa tähän blogiin, jos teillä tulee kysymyksiä tai haluatte tietää jotain lisää. Vastaan mielelläni!

-Raine

Jätä kommenttisi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *